Kesäikävä

Mä en enää jaksa tuota loskaa ja jäätävää tuulta, en märkiä kenkiä, tunnottomia sormia tai vitivalkoisia sääriä. Tänään töihin lähtiessä kun kävelin bussipysäkille aurinko paistoi ensimmäistä kertaa koko päivän aikana ja sitäkin kesti ehkä vain kymmenisen sekuntia. Yritin muistaa miltä tuntuu kun aurinko polttaa olkapäitä ja nenässä tuoksuu palanut iho. Melkein pystyin. 

Mulla on niin hirveä kesän kaipuu että jos ei tää kamala keli ja kylmyys ala kohta hävitä, erakoidun tänne kotiin siihen asti kunnes koivuihin ilmestyy silmuja. Olin just saanut aloitettua hyvät juoksurutiinit ja sit tulee tällaset kelit. Ja joo, tiedän että nyt joku viisas siellä tuumii että "ulkoilu huonossa säässä on vain pukeutumiskysymys". Well guess what, EI MULLE. En mä halua lenkkeillä kurapuku päällä, teen sen mieluummin shortsit jalassa. Lämmin kesäsade on tietty juttu erikseen, siitä mä itse asiassa vaan nautin mikäli se ei kestä muutamaa päivää pitempään. 

Mulla on idea. Jos kaikki kerrotaan kesälle että se olisi nyt hyvin toivottua seuraa, niin ehkä se sitten tulee. Eli siis: kesä, sinua odotetaan täällä kovasti, saavuthan pian!